BERNITUIKUT

bernituikut

Mää oon taas harrastanu pikkasen noita risain- eli suameks sanottuna muatoiluhommia. Tossa vuaren kaksnollanollakasi loppupualella äiskä rupes ja alkokin iskälle huamautteleen, että pitäsköhän sun hommata oikeen lasit. Vaikkei iskä o pullon suusta juurikaan juanu, ni sehän riamastu, että jos nääs elämäl laatu siitä paranee, ni antaa palaa vaan. Seuraavana päivänä me oltiinki iskän kanssa jo siinä lasikaupan kulmilla. Äiskä ei kyä sitten oikeen ymmärtäny, että miten nää lasikupit iskän näköö parantaa. Niissä ei nääs ollu eres mitään hajataittoo poistavia hiontoja saati lähinäköö parantavia ominaisuuksia. Iskä totes, ettei niistä mitään muitakaan optiikan hianouksia löyry. Mutta eiks nää ny kuiteski o lasit, semmosiahan sää kaipailit? Iskä viä lisäs, että sitä paitti näitä on aika runsaasti, useempi ku tusina. äiskä yritti jonkiv verran urputella, että mitä ihmettä me noilla sun lasikupeillas oikeen tehrään, kaikki kaapit oj jo entuurestaan täynnä roinaa. Noista ei kyä maitoo kannata alkaa litkiin, tuskim muitakaan nesteitä. Ei ne sovi eres sun napsilaseiks. Liiam matalat ne taitaa olla siihen hommaan.

Iskäki oli sitte hetken aikaa ihmeissään, katteli mua silmiin ja uteli: ”Mitä me näillä laseilla ny oikeesti tehrään, näitähän onny ainaski kymmeniä ellei jopa enempiki?”. Mää sitä rauhottelin, että älä ny hyvä miäs panikoiru. Poraat nääs ensten pikkasen paksumpaan puuhun sel lasin kokosen nelkytäyhreksän millisen reiän. No sehän totteli, teki tyätä käskettyä ja tiarusteli, että mitä mää nyssitten teen. Mää sanoin sille, että kattelet ny tarkasti tota mun kaunista rohviiliani elikäs kuuppaa ja leikkelet ser reiän ympärille pernin pään muatosen kuvion. Sitten upotat sen lasivärkin siihen koloon ja pujotat siihen lasiin viä lämpökynttilän. Iskä viäkään ollu oikeen kartalla, että mitähän tästäki rojektista oikeen syntyy. Mää sille ehrottelin, että voishan noita puupaloja viä värjätäkki. Niinku esimerkiks yks mustaks, toinen valkoseks ja kolmannes semmosella pernien tan-värillä. Tosta lopustahan se meni tiätysti taas aivan sekasin. Mutta kum mää esitttelin sille oman turkkini trikolorin, ni tajushan se vihroin ja viimein mistä oikeen on kymysys.

Mää sitten oikeen tiärä oisko toi iskä voinu olla alun perin niin kaukaa viisas, että se tiäsi koko ajan mitä se oli tekemässä. Nimittäin lähietäisyyreltä ainakaan mää en oo sitä viisautta juurikaan havainnu. Mutta saatiinhan me mun tiukassa ohjauksessani kuiteski aikaan uus Dollituate, tämmöset pernituikut. Kyä se iskä kävi sitte oikeen silmälääkärin tarkastuksessaki. Nykysin se tihrustaa tämmöstä piäntä pränttiä tiimarin plus ykkösen lukulaseilla. Ja hämärissä olosuhteissa se ajaa autoo lääkärim määräämillä pitkälle näkevillä okulaareilla.

Ronna