LYHYT HISTORIA

Dollipentu

DOLLITUOTTEEN LYHYT HISTORIA

Dollituotteen johtohahmo Neiti D ( Dolli, Mintmommys Buddleja ) syntyi Hiroshiman pommituksen vuosipäivänä 1996 Nummelassa. Muutaman viikon ikäisenä hän valitsi vakituiseksi asuinpaikakseen Vantaan Ruskeasannan, missä aiemmin nurmikkona rehottanut piha on siitä lähtien syntymäpäivän muistoksi ollut, jos nyt ei aivan Hiroshiman luokkaa, niin ainakin kuin Beirutin pommitusten jäljiltä. Varhaislapsuudestaan asti Neiti D on ollut kiinnostunut puusta. Varsinkin Artekin koivupöydän jalat sekä Lundian mäntyhyllyn alatasot olivat hänen lapsuutensa suosikkeja. Nuorena Neiti D kokeili myös muita materiaaleja. Ollessaan yksin kotona hän vastasi Nokian muovikuoriseen kännykkään sillä seurauksella, ettei puhelinta ole vieläkään saatu kytkettyä minkään operaattorin verkkoon. Lähimaaston metsät ja metsien pystyssä kasvava materiaali ovat kuitenkin aina olleet lähinnä neiti D:n sydäntä. Mieltymys puuhun on ilmeisesti suvulle ominaista, sillä neiti D:n veli herra Wäiski tunnetaan lempinimellä ”Metsuri”.

Neiti D aloitti monivuotiset opiskelunsa Iloisessa Sennenkoirakoulussa Helsingin Suursuolla ja jatkoi niitä edelleen Tuomarinkylässä. Suoritettuaan nippa nappa Peto-vaiheen, häntä alkoi Toko-suoritusten sijasta kiinnostaa vähemmän teoriapainotteisen puuhakerhon metsälenkit, näytteleminen sekä kärryjen veto.

Vuonna 1998 puuhakerho valmisti pääkaupunkiseudun Berniyhteisön pikkujouluihin jo ennakolta suurta kohua ja ainakin tekijöiden keskuudessa hilpeyttä herättäneen näytelmän ”Suvaitsemattomuutta Koiratunturilla”. Tämä voimakkaasti rasisminvastainen produktio esitettiin vain kerran, kansallisteatterin suurta näyttämöä isommalla estradilla, yleisölle, jota olisi paikalle mahtunut enemmänkin. Esityksen käsikirjoitus, musiikki, koreografia, äänentoisto ja ohjaus olivat loppuun asti hiottuja ja harjoiteltuja. Neiti D, jolla oli lähes näytelmän naispääosa, huomasi kuitenkin, ettei kukaan ollut huolehtinut esityksen valaistuksesta ja Ekku Peltomäen laser-show oli varattu ensi-iltana.

Silloin neiti D osoitti ensimmäisen kerran luovaa ongelmanratkaisukykyään. Kotona oli hujan hajan puupalikoita, ikkunalasia, mustaa, ruskeaa ja valkoista maalia plus venelakkaa, pari väänneltyä pellinpalasta, sisalnarua ja ruuveja. Neiti D tajusi, että puuttuu ainoastaan yläjyrsin, jonka avulla hänen neuvojensa mukaan ja tarkan valvontansa alaisuudessa syntyi esine, jonka sisään voitiin sijoittaa palava kilokynttilä. Näin syntyi klassinen Bernilyhty. Neiti D oli kuitenkin ymmärtänyt ensi-illan käsitteen väärin, näytelmä esitettiinkin päivänvalossa. Lyhdyt näkyvät kuitenkin, jos katsot oikein tarkkaan, esityksen videotallenteen joko oikeassa tai vasemmassa takareunassa.

Esityksen jälkeisten runsaiden aplodien, Bravo- ja DaCapo-huutojen sekä asiaankuuluvien kukitusten jälkeen Bernilyhdyt luovutettiin ilman seremonioita näytelmän ohjaaja-käsikirjoittajalle sekä musiikkivastaavalle. Koska lyhtyjä on tämän ikimuistoisen tilaisuuden jälkeen tehty muutamia lisäkappaleita, voidaan tämä ainutkertainen hetki katsoa ja jopa laskea vielä siinä vaiheessa nimeämättömän Dollituotteen syntyhetkeksi.

Lyhtyjen levinneisyysalue ulottuu nykyisin Oulusta Ohioon ja Savosta St Bernhardin luostariin. Muuallakin niitä saattaa olla, mutta ainakin näiltä paikkakunnilta on bongattu luotettavat havainnot.

Jukanpäivänä 2004 saimme surullisen uutisen. Dollin keuhkoihin oli levinnyt kasvain. Hiukan vajaat kahdeksan vuotta Dolli ehti levittää iloa koko lähiympäristöönsä, kunnes suuremmat voimat ottivat hänet meiltä pois. Vaikka Dollin tassunjälkiä ei kukaan pysty täyttämään, Dollituotteen henkilökunta päätti etsiä uuden pääjohtajan jatkamaan Dollin elämäntyötä.

Kaitalampi