III OSAN 1. JATKO-OSA

 

_doriksen passikuva

 

 

MORO TAAS, pitkästä pitkästä aikaa. Vantaassa on sitten viimeisten muisteluiden jälkeen virrannut useampikin kuutio vettä ja kolmen vuoden juhlapyhätkin on ehditty vietellä. Toi runosuoni meni sitten viime tarinoinnin jälkeen umpeen, kun alko tulla kaikenlaista harmia, huolta ja murhetta.

 

Nimittäin. Silloin syksyllä 2015 toi mun oikean polveni pentuaikainen leikkaus petti. Mää en pystynyt enää varaan painoa sille leikatulle jalalle, vaikka kaikki mahdolliset osteopaatti- ja hierontahoidot oli kyllä suoritettu viimesen päälle. Eli diagnoosina ristiside oli taas revennyt. Ja uusi leikkaus odotti. Tällä kertaa vaihdettiin leikkaavaa lääkäriä ja mää kävin Jannen operoitavana Espoon eläinsairaalassa. Tosta  kuvasta näkyy minkälaisen operaation Janne teki.

 

_polvileikkaus

 

No, polven paraneminen edistyi mallikkaasti kunnes eräänä kauniina aamuna mää olin iskän kanssa narulenkillä tossa lähialueen puistossa. Siinä puistokäytävällä yksi alle kymmenkiloinen pikkukoira, jonka rotua mää en pannu merkille, rähähti ohittaessa oikein kunnolla. Sen seurauksena mää vastasin sille ja otin tiukan askeleen kyseisen koiran suuntaan. Samassa kuului naps ja multa pääsi todellinen tuskanhuuto. Enpä sitten taas kyennyt varaamaan oikealle takajalalleni. Ei kun pikapikaa Jannen luokse Espooseen, missä Janne röntgenkuvasta totesi, että polven sahattu luusilta oli siinä rytäkässä katkennut. Seurasi tietysti uusi leikkaus, missä mun polven luusilta sidottiin titaanilangalla takaisin oikeaan asentoon. Pitkällisen monen kuukauden kuntoutusvaiheen jälkeen jalka toimii nyt hienosti. Janne totesi viime kontrollissa yli puoli vuotta leikkauksen jälkeen, ettei polvea enää saa rikki kuin dynamiitilla ja sitähän ei tässä perheyhteisössä tai lähipiirissä ole käytössä.

 

Lisää huolta ja murhetta aiheutti mun kutina joka alkoi häiritsemään jo tän polven kuntoutuksen aikana. Jouduin melko usein eli viikoittain tai useampiakin kertoja viikossa hoitosampoopesuihin. Sitten kun polvi oli jo liki kuntoutunut mentiin vihdoin utelemaan yhdeltä ansioituneelta kutinatohtorilta, miten moisen vaivan saisi kuriin. Sen diagnoosi oli, että mulla on karvatupentulehdus, jota hoidettaisiin joka toinen tai kolmas päivä jatkuvilla hoitosampoopesuilla ja hoitoaineella. Se kutina minkään niillä toimilla hävinny. Allergiatutkimukset sitten paljasti että mää oon allerginen pölypunkeille. Niitä kuulemma löytyy lähes kaikista koirille tarkoitetuista nappulapaketeista, joten mun ruokavalioni muuttui totaalisesti. Ensin koitettiin mahdollisimman puhdasta hypoallergenic koiranruokatuotetta, muttei sekään tuonut helpotusta mun oireisiini. Lisäksi tassujen pohjat olivat hiivan johdosta tulipunaiset, johon lääkkeeksi mää sain antibioottikuurin, mikä todennäköiseti vain lisäsi oireita. Sitten kokeiltiin kortisonihoitoa, joka auttoi hieman, mutta pitkäaikaisesti käytettynä siitä seuraisi haittavaikutuksia.

 

Kun kyseisen kutinatohtorin hoitotoimenpiteet hänen diagnosoimaansa karvatupentulehdukseen eivät tehonneet usean kuukaudenkaan jälkeen ja mun kutina-arvot asteikolla nollasta kymmeneen (, jossa nolla on täysin kutinaton ja kymppi tarkoittaa jatkuvaa kutinaa 24/7) nousivat kymppiin, suorittava porras ja huoltovääpeli päättivät hakea toisen lääkärin mielipiteen mun kutinaongelmien ratkaisemiseksi. Mirjan hoidossa saatiinkin kokeilujen, eliminaatioiden, lääkepesujen ja lääkityksen avulla sitten vihdoinkin tuntuvia ts. kutinaa vähentäviä tuloksia. Lopulta useiden kuukausien kutinaongelmien jälkeen  saavutettiin lähes oireeton tila ohra-hevospuuro ruokavaliolla ja apoquel-lääkityksellä.  Sitä ruokavaliota hivenaineilla täydennettynä ja jatkuvalla elämän mittaisella lääkityksellä mää oon voinu  ja voin edelleen nauttia normaalista koiran elämästä, missä jatkuva ihon kutina ei vaivaa.

 

Kävin sitten vuositarkastuksessa ottamassa tarvittavat rokotukset. Samalla lääkärikäynnillä tohtori havaitsi vasemman yläraateluhampaassa komplisoituneen kruunumurtuman. Seurauksena oli käynti hammaslääkärillä. Lohjennut raateluhammas jouduttiin poistamaan kokonaan. Lisäksi kaikissa muissa kolmessa raateluhampaassa oli kruunumurtumat. Niitä ei jouduttu poistamaan, mutta niitäkin oli pakko restauroida. Hammastohtori oli sitä mieltä, että vauriot olivat aiheutuneet luiden syömisestä. Niinpä mää jouduin ikävä kyllä luopumaan yli kaiken rakastamastani ajanvietteestä eli luiden syönnistä. Kun possu ja nauta oli todettu multa kielletyiksi raaka-aineiksi atooppisen dermatiitin vuoksi, niin nykyään mun pureskelusessiot sisältävät vain hirvikärpäsiä, joka nimestään huolimatta ei sisällä kärpäsiä vaan kuivattua hirven vuotanahkaa.

 

Tossa toissa kesänä meidän piti hurrutella yks lauantai Tampereelle vaaria moikkaamaan. Mää olin iskän kanssa käyny perjantaina perjantaina normaalisti metsälenkillä. Lauantaiaamuna kun piti startata,  niin mää en kyenny enkä jaksanu edes nousta lattialta makuuasennosta. Mää olin täysin pois pelistä ja mun olotila vaikutti niin poikeavalta, että me lähdettiinkin kiireen vilkkaan eläinsairaalan päivystykseen. Siellä otettiin välittömästi verikokeet ja laitettiin mut tiputukseen. Verikokeesta saadut maksa-arvot oli niin korkeella, ettei mittaustulosta pystytty määrittelemään. Näytettä jouduttiin laimentamaan useaan kertaan, jotta ainakin likiarvo saatiin selville. Akuutti massiivinen maksavaurio todettiin kuitenkin mun olotilani aiheuttajaksi. Kaikki viittasi siihen, että mää olin saanut eli syönyt perjantaisella metsälenkillä myrkkyä. Mut siirrettiin sitten eläinsairaalan tehohoito-osastolle. Lääkärin mukaan tilanne oli todella vakava eikä hän siinä vaiheessa kyennyt sanomaan mitään mun selviytymismahdollisuuksistani.  Onneksi tilanteesta kolmen vuorokauden tehohoidon ansiosta selvittiin ja mää pääsin kotihoitoon. Maksa-arvoja kontrolloitiin viikon kahden välein kunnes ne olivat palanneet normaaleiksi. Mitään myrkkyseulontaa ei tehty, joten maksavaurion aiheuttaja ei selvinnyt. Yksi mahdollisuus tietysti oli jonkun metsään asettama myrkkysyötti. Iskä ei tähän kuitenkaan  oikein usko, sillä kaikki Dollituotteen pääjohtajat ovat samoilleet samoissa metsissä jo yli kaksikymmentä vuotta, eikä sinä aikana ole kuultu kenenkään koiranomistajan raportoineen myrkkyansoista. Iskän arvaus on, että mää olin onnistunut syömään jotain myrkyllistä sientä, joka aiheutti kaikki oireet. Myrkytyksen jälkeen mun maksa- ja munuaisarvot on huudellu silloin tällöin sallittujen arvojen ylärajoilla ja toisinaan niiden ylikin. Tälläkin hetkellä yritetään taas erilaisin toimenpitein saada mun maksa-arvot sallittujen ylärajojen puitteisiin.

 

Että tällainen sairas kertomus oli tän kertaisen historiapäivittelyn alku. Meinaan vaan, että vähemmästäkin runosuoni lakkaa toimimasta. Siihen liittyy tietysti myös, että mun koiravakuutukseni eläinlääkärikulujen korvauskatto paukkui vuosittain reippaasti yli ja lääkäri- ja lääkintäkuluista muodostui tosi mittavia summia. Nyt saattaa olla mahdollisesti ensimmäinen vuosi kun mää selviän vakuutuksen korvauskaton rajoissa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Eikä siinä vielä kaikki surut ja murheet. Tosin tää asia ei liity mitenkään fyysisiin ongelmiin vaan enemmänkin tonne mielenpahoittelun sektorille. Kaikki Dollituotteen pääjohtajat ovat vuorollaan kesäisin nauttineet Firan entisellä sorakuopan montulla sijaitsevasta pohjavesilammesta. Dolli tosin vain rannalla kahlailusta mutta Donna ja mää nautittiin täyden rahan edestä lammessa uinnista ja polskimisesta. Mutta siitä on nyt tullut loppu. Nimittäin. Virallisena syynä polskimisen loppumiseen esitettiin koirien pilaavan pohjavesilammen, viereisellä harjulla on näet Tuusulan kunnan vedenottamo. Uskokoon ken tahtoo. Iskä nimittäin pitää toimenpiteen syynä sosiaalista mediaa eli somea. Aiemmin niin koirien uintipaikka kuin nuorison biletyspaikka oli vain lähialueen  asukkaiden tiedossa. Kun tieto montun lammesta alkoi levitä somessa, yhä useampi tiesi kohteen, mikä puolestaan lisäsi voimakkaasti paikan suosiota. Seurauksena oli kesäisin alueen lähes ympärivuorokautinen ja lisääntynyt roskaaminen ja häiriökäyttäytyminen, josta aivan montun vieressä asuvat ihmiset joutuivat kärsimään. Koirien uimisesta pohjavesi tuskin likaantui! Niin kuin kuvan kyltistä havaitset, montun lampea ei enää ole, vaan se on nykyisin täytetty.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Ja sitten vähän iloisempiin uutisiin. Vaikka Firan montulla ei enää ole uintimahdollisuutta, niin oon mää aina silloin tällöin kuitenkin päässy polskuttelemaan. Emman kanssa mää oon käyny Hyvinkään koirauimalan altaassa uiskentelemassa pitkin vuotta, talvellakin. Rajasaaren koirapuistossa oon vieraillu kesäisin polskuttelemassa joskus jopa päivittäisten metsälenkkikavereitteni Marin ja Roxyn kanssa. Viime todella helteisen kesän aikana mää kävin myös viilentymässä Tuusulanjärvessäkin ennen ku sinilevä levis sinnekin niinku myös Rajasaaren merenrantaan. Onneks yks mun lenkkikavereista elikkä Myrtti ohjas meidät tonne Tuusulan ja Hyvinkään rajalle Jokelan takaiselle hiekkakuopalle, joka on jopa Firan monttu potenssiin kaks.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Viime vuosien aikana Tapparan porkkanapöksyt on ollu jatkuvasti SM-liigan finaaleissa. Suomen mestaruuksiakin on kertynyt kaks kappaletta. Sillon ensimmäisenä mestaruusvuonna iskä liukastu tossa meidän kotipihan mäessä mun iltalenkillä kevään viimeiseen mahdolliseen mustaan jäähän. Seurauksena nilkan murtuminen ja kuuden viikon mittaiset liikkumisongelmat. Äiskä sääli iskää niin paljon, että osti meille jääkiekkofinaalien katsomislisenssin. Tapparan Ruskeasannan tuki- ja turvajoukkoina me iskän kanssa sitten seurattiin intensiivisesti matseja. Iskällä oli jalassa Tapparan väreihin soinnutettu kipsi ja mulla Tapparan fani-kaulaliina. Seuraavana keväänä iskän jaloissa ei ollut mitään ongelmia vaan sen löytämät Suomen mestarien väreissä olevat Adidaksen lenkkarit.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mun opiskelut jäi noitten edellä mainittujen huolien ja murheitten takia muutaman kerran kesken. Ny mää oon sitten vihdoin suorittanu perustottelevaisuus-kurssin alusta loppuun ja kerrannukki sen uudestaan. Kyllähän mää nyt toki tiedän miten mun pitäis periaatteessa kussakin tilanteessa toimia, mutta käytännön tapahtumissa säännöt ja ohjeet saattavat joskus multa unohtua.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Marjon vetokoulussa mää harjoittelin sveitsiläisten vetäjien hommia. Kurssin käyneenä mää sitten läksin tositoimiin lapsia kyyditsemään. Pari vuotta siinä vierähti osana mahtavaa vetojengiä. Sitten kävi pieni hama. Iskä oli unohtanu yhdeltä vetokeikalta mun kärryjeni ja vetoaisan liittävät nahkaremmit kotiin. Tilannetta se yritti korjata käyttämällä remmien sijasta nippusiteitä. Alku meni ihan hyvin, mutta pienessä pakkaskelissä nippusiteet napsahtivat poikki just kun mulla oli asiakas kyydissä. Tilanteessa jännitys aisoissa purkautui niin, että aisat paukkuivat mun kylkiäni vasten. Sen jälkeen mää en oo suostunu maanitteluista ja makupaloista huolimatta enää vetohommiin. Iskän huolimattomuuden vuoksi mun hyvin alkanut verokoiran urani päättyi siihen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Määhän vierailin Metsonkodissa ensimmäistä kertaa jo seitsenviikkosena paikallisia vanhuksia ilahduttamassa. Kävin sitten huliberni-vaiheen jälkeen oikeessa haliberni-testissä. Läpi meni kirkkaasti ja mun status vaihtu hulista haliks. Se mun toimintaan mitään vaikuttanu. Säännöllisillä vierailuilla Metsonkodissa ja sen tilojen  remontin  ajaksi evakkoon majoitettujen asukkaiden  luona Malminiityssä mää olin käynyt pennusta asti. Evakkovaiheen jälkeen asukkaat palasivat remontin jälkeen takaisin Metsonkotiin, jonka nimi oli muuttunut Korson vanhustenpalvelukeskukseksi. Siitä huolimatta me iskän kanssa puhutaan aina Metsonkodista. Nyt näihin vierailuihin tulikin muutos. Nimittäin. Mun jokapäiväinen metsälenkkikaverini Mari tuli aktiivisesti mukaan vanhuksia tervehtimään. Mari käy Metsonkodin vierailulla joka viikon keskiviikkona, mää puolestani Marin kanssa joka toinen keskiviikko.

 

Missikursseja en oo käyny, vaikka alkuperäinen tarkoitus sellainen olikin. Mut hankittiin nääs alunperin näyttelyberninä. Mutta, mutta. Mulla oli jo syntymästä alkaen kaulassa oikealla puolella valkoinen raita, joka ulottui melkein niskaan asti. Mulle kyllä vakuuteltiin, että se kasvaisi umpeen ja muuttuisi ajan myötä mustaksi, niin kuin rotumäärityksen mukaan pitäisi ollakin. No, edelleen mulla on toi rotumäärityksen mukaan kosmeettinen värivirhe, eikä näyttelykehiin ole asiaa. Mun persoonakohtaista elämääni se ei toki millään tavoin haittaa. Äiskä kyllä olisi halunnut kierrellä mun kanssa koiranäyttelyissä, mutta kyllä sekin on jo päässyt asian yli.

 

Metsälenkeillä mää käyn päivittäin kavereitten kanssa. Arkisin meillä on vakiojengi, johon kuuluvat kultsu Mari, labbis Roxy, berni Taiska ja mää. Viikonloppuisin mukana on aina muitakin lajitovereita vaihtelevalla kokoonpanolla. Retkiryhmään saattavat silloin kuulua lisäksi vaihtelevalla osanotolla bernit Elena ja Myrtti, bokseri Bomber, ranskanbuldoggi Tyson, spanieli Kassu ja nuorison edustajat sakemanni Ruska sekä rhodesiankoira Maxine ynnä Marin rotukaverit kultsut Nada, Sisu ja Sydney sekä labbis Nekku. Meno varsinkin nuorison edustajien mukana ollessa on yleensä aika haipakkaa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Uutena vuotenahan on tapana ammuskella ilmaan pamahtelevia raketteja. Mulla mitään ongelmia oo ollu noitten paukuttelujen suhteen. Rauhallisesti mää oon nakerrellu sisätiloissa hirvikärpäsiä sen räiskeen aikana. Suorittava porras hoitelee meidän pienen taloyhtiön isännöintiä, mutta haluaa ehdottomasti korostaa, ettei toi kuvan mukainen ohjeistus missään tapauksessa koske meidän taloyhtiötä saati sen isännöitsijää.

 

_isännöitsijän ilmoitus

 

 

Tähän loppuun vielä todellinen jymypaukku ja varsinainen uutispommi. Pääjohtamani Dollituote täyttää tänä syksynä pyöreät 20 VUOTTA! Paljon on kuulkaas Dollin, Donnan ja mun ohjauksessa erinäisiä puukappaleita käsitelty sahattu, höylätty, hiottu, ruuvailtu ja kasattu erilaisiksi dollituotteiksi. Juhlavuoden kunniaks mää päätin laittaa erän Dollituotteita myyntiin huimilla vähintään 20 prosentin ja osittain jopa 50 prosentin halvennuksilla. Nämä mahtavat tarjoustuotteet löydät kunhan napsautat sivuston etusivulta kohtaa: kauden tarjoustuote. Tarjoukset ovat voimassa vuoden 2018 loppuun asti niin kauan kuin tuote-eriä riittää. Koska tuotteita on siis vain rajattu erä, toimi nopeasti, jotta saat omasi joko itsellesi tai vaikkapa lahjaksi.

 

Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi nyt on mahdollista hankkia todella edullisesti täydelliset vetovermeet. Koska mun vetourani on päättynyt, mää tarjoan nyt mun ja Donnan käytössä olleen priimakuntoisen vetosetin asevelihintaan. Siitäkin löydät tiedot kauden tarjoustuote-näppäimen takaa.

 

Että tällaista tällä kertaa. Palaillaan.

 

Doris